Sheila ja Sheilan putket

Sheilan kolmas agilityoppitunti, toinen ohjattu sellainen. Mentiin taas putkihömpöttelyä koska se kerran on saatu syttymään sille. Suora putki ja este, no problem. Vinku on ihana, putki on kiva ja on hauskaa tehdä juttuja. Sitten nostettiin panoksia ja pistettiin peräkkäin este, putki ja este. Nyt alkoi minua jännittää! En tiennyt yhtään mitä tulisi käymään. Tähän asti olin päästänyt koiran irti putken suulla. Jos jatkossa tulee tällainen hetki, tulkaa muistuttamaan että Sheila osaa. Se on bordercollie. Sinne se meni ja meni uudestaan ja meni uudestaan. Se hölmö tajusi. Mun pieni hölmöni tajusi putken!!

Mutta ei siinä vielä kaikki...

Minua alkoi vielä vähän enemmän jännittää kun putket laitettiin peräkkäin niin että toisen putken suu oli vinossa ensimmäiseen putkeen verrattuna. Ei me osata mitään kaarroksia!!! Vai osataanko? Ei voida osata, eihän?! Ei olla tehty mitään sen suuntaistakaan. Toistan itseäni: Jos jatkossa tulee tällainen hetki, tulkaa muistuttamaan että Sheila osaa. Se on bordercollie. Sheila osasi. Se meni kerrasta sisään, ulos ja taas sisään kaartaen seuraavalle putkelle.

Minulla on vähän joka kerta sellainen olo että tuo koira osaa vaikka mitä sellaista mitä sille ei tarvitse opettaa erikseen. Että sillä on sisäänrakennettuna sellaisia ominaisuuksia joita pitää vain käyttää ja ne tulee sieltä. Just nyt vertailu Bellan ja Sheilan välillä tuntuu kuin vertaisi kalaa ja lintua toisiinsa. Kyllähän ne molemmat eläimiä on, mutta niillä on niin erilaiset ominaisuudet ja taipumukset että ei niistä voi puhua samassa lauseessakaan. Silti sitä vertailua tulee tehtyä ja täytyy sanoa että Bella ei osaisi tuota mitä tänään tehtiin. Sillä on painolastina se että se kuuntelee minua IHAN koko ajan. Sheila kaahaa menemään koska ei tiedä että minua pitäisi kuunnella. Bella kääntyisi putken jälkeen katsomaan minua ja vaikka tekisin mitä sadetansseja ja kauniita ohjauskuvioita, se ei menisi sinne putkeen tuosta kulmasta. Se juoksisi ohi tai kohti minua ja kun tajuaisi että tarkoitan toista putkea, se on jo sijoittunut väärin. Mutta koska tarkoituksena on että toista Bellaa ei tehdä, sehän passaa!

Sheila täyttää kohta puoli vuotta. Olen pitänyt sitä sellaisena rajana että pentuhömpöttelyn voi vaihtaa vähän totisempiin treeneihin. Oikeasti tuo lause on ihan pöhkö, koska treenit jatkuu leikkien jatkossakin ja hauskaa pitäen. Enemmänkin tarkoitan että uskallan treenata useammin ja pidempiä aikoja. On aika alkaa etsiä sitä mikä meistä oikeasti tulee, pohjia on nyt luotu.