Kep kep kep...
Ei me oikeasti treenata joka päivä, mutta nyt sattui tulemaan kolmen päivän treeniputki. Käytiin aamulla treenailemassa Sheilan kanssa keppejä ja vähän eilen harmittamaan jäänyttä kohtaa kentällä. Ja kai me joku radanpätkäkin tehtiin kerran.
Ensinnäkin, ne kepit. Ollaan paljon tehty keppejä kuudella kepillä joten tänään lähdettiin sitten lisäämään keppien määrää. On tuo aiemminkin täysimittaiset kepit nähnyt mutta vain pari kertaa ja silloin oli mukana korkeat verkot. Nyt kentällä oli vain matalat verkot ja ohjurit, joista kyhäsin epämääräisen yhdistelmän jonka uskoin toimivan tuolla koiralla. Kuuden kepin historia näkyi. Kuuden jälkeen S hyppäsi pois kepeiltä ja oli sen näköinen että "jee osasin, palkka tänne". Otetaanpas uudelleen... Vauhtia kepeillä on jo sen verran että minulla oli vähän työtä saada mustavalkoinen salama kuuntelemaan ja keskittymään siihen että yritin näyttää sille että hitaamminkin voi mennä. Ei ole pakko olla niin paljoa sähköä ettei malta. Iso plussa tietty siitä että se oikeasti keskittyi keppien lomassa pujotteluun eikä siihen mitä ympärillä tapahtui. Harmi vain että se keskittyminen loppui sen kuuden kepin jälkeen ja matalat verkot antoivat mahdollisuuden pompata pois.
Kokosin verkko-ohjuripalapeliä uudelleen. Kuuden kepin kohdalle yksi korkea verkko ja matalien verkkojen päälle ohjurit. Samalla pyysin koiraa keskittymään paremmin ohjaamalla ensimmäisen pari kepinväliä nameilla pari kertaa. Se toimi. Sheila alkoi mennä kepit loppuun asti todella keskittyneenä. Siis todella keskittyneenä. Nimittäin pari kertaa se sähläsi itsensä sisään keskeltä keppejä ohjurin ali tai matalan verkon yli eikä huomioinut ollenkaan minun huuteluitani siitä että oho, väärin meni. Innoissaan se ui kepit loppuun asti ja kiihdytti kohti palkkaa...jota ei sitten tullut väärästä sisäänmenosta. Hillittyjä kehuja tuli silti mahtavasta keskittymisestä ja tehtiin vain sama uusiksi mutta oikealla sisäänmenolla.
Videoilla ajoitan heitetyn palkan väärin, sillä koira kääntyy (=ehtii kääntyä) heti keppien jälkeen katsomaan minua. Jos haluan että keskittyminen on eteenpäin, palkka aiemmin ja eteenpäin. Minulla on jo yksi koira joka on kepeillä kiinni minun kädessäni. En halua toista.
Tehtiin eilinen rata alusta loppuun. Jätettiin kepit välistä koska niitä oltiin nyt tehty jo ihan riittävästi ja tietenkin se A-este koska se opetellaan juoksuna. Tärkeimpänä oli kuitenkin se kahden ensimmäisen esteen ohjaus joka eilen takkusi pahasti. Tänään sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. En tiedä oliko syynä se että koira muisti miten este pitäis mennä (tuskin koska se eilen ei mennyt sitä käytännössä kertaakaan oikein) vai se että minun alkuasentoni oli erilainen. Eilen olin napa kakkosesteeseen päin, nyt selkä jolloin ohjaava liike oli suurempi. Saattaapi olla että koska eilen olin jo esteelle päin, koirakin otti sähäkämmin ohjaukseen kiinni ja kääntyi pikana. Nyt alkuasento viittasi siihen että ei ole ihan niin kiire. Tai näin minä ainakin pikku nasuaivoissani asian päättelin. Joka tapauksessa, nyt Sheila meni joka kerta oikein eikä ollut vihjettäkään siitä että käännöksen kanssa olisi jotain ongelmaa. Loppuratakin meni jouheasti, varmaan pääasiassa siksi että molemmat muistivat radan hyvin.
Nää treenit alkavat olla oikeasti nautittavia koska molemmat alkavat löytää sitä oikeaa rytmiä. Vielä kauhistuttaa kuinka kaukana ollaan kisakunnosta, mutta mieluummin näin kuin kiirehtiä liikaa. Nyt olen saanut napattua ne oikeasti hyvät ohjeet matkan varrelta enkä ole sählännyt liikaa omiani. Pakko tykätä vaikka vähän tavallaan harmittaakin kuinka paljon aikaa ollaan tuhlattu. Jos huomenna se vapaapäivä...
Ensinnäkin, ne kepit. Ollaan paljon tehty keppejä kuudella kepillä joten tänään lähdettiin sitten lisäämään keppien määrää. On tuo aiemminkin täysimittaiset kepit nähnyt mutta vain pari kertaa ja silloin oli mukana korkeat verkot. Nyt kentällä oli vain matalat verkot ja ohjurit, joista kyhäsin epämääräisen yhdistelmän jonka uskoin toimivan tuolla koiralla. Kuuden kepin historia näkyi. Kuuden jälkeen S hyppäsi pois kepeiltä ja oli sen näköinen että "jee osasin, palkka tänne". Otetaanpas uudelleen... Vauhtia kepeillä on jo sen verran että minulla oli vähän työtä saada mustavalkoinen salama kuuntelemaan ja keskittymään siihen että yritin näyttää sille että hitaamminkin voi mennä. Ei ole pakko olla niin paljoa sähköä ettei malta. Iso plussa tietty siitä että se oikeasti keskittyi keppien lomassa pujotteluun eikä siihen mitä ympärillä tapahtui. Harmi vain että se keskittyminen loppui sen kuuden kepin jälkeen ja matalat verkot antoivat mahdollisuuden pompata pois.
Kokosin verkko-ohjuripalapeliä uudelleen. Kuuden kepin kohdalle yksi korkea verkko ja matalien verkkojen päälle ohjurit. Samalla pyysin koiraa keskittymään paremmin ohjaamalla ensimmäisen pari kepinväliä nameilla pari kertaa. Se toimi. Sheila alkoi mennä kepit loppuun asti todella keskittyneenä. Siis todella keskittyneenä. Nimittäin pari kertaa se sähläsi itsensä sisään keskeltä keppejä ohjurin ali tai matalan verkon yli eikä huomioinut ollenkaan minun huuteluitani siitä että oho, väärin meni. Innoissaan se ui kepit loppuun asti ja kiihdytti kohti palkkaa...jota ei sitten tullut väärästä sisäänmenosta. Hillittyjä kehuja tuli silti mahtavasta keskittymisestä ja tehtiin vain sama uusiksi mutta oikealla sisäänmenolla.
Videoilla ajoitan heitetyn palkan väärin, sillä koira kääntyy (=ehtii kääntyä) heti keppien jälkeen katsomaan minua. Jos haluan että keskittyminen on eteenpäin, palkka aiemmin ja eteenpäin. Minulla on jo yksi koira joka on kepeillä kiinni minun kädessäni. En halua toista.
Tehtiin eilinen rata alusta loppuun. Jätettiin kepit välistä koska niitä oltiin nyt tehty jo ihan riittävästi ja tietenkin se A-este koska se opetellaan juoksuna. Tärkeimpänä oli kuitenkin se kahden ensimmäisen esteen ohjaus joka eilen takkusi pahasti. Tänään sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. En tiedä oliko syynä se että koira muisti miten este pitäis mennä (tuskin koska se eilen ei mennyt sitä käytännössä kertaakaan oikein) vai se että minun alkuasentoni oli erilainen. Eilen olin napa kakkosesteeseen päin, nyt selkä jolloin ohjaava liike oli suurempi. Saattaapi olla että koska eilen olin jo esteelle päin, koirakin otti sähäkämmin ohjaukseen kiinni ja kääntyi pikana. Nyt alkuasento viittasi siihen että ei ole ihan niin kiire. Tai näin minä ainakin pikku nasuaivoissani asian päättelin. Joka tapauksessa, nyt Sheila meni joka kerta oikein eikä ollut vihjettäkään siitä että käännöksen kanssa olisi jotain ongelmaa. Loppuratakin meni jouheasti, varmaan pääasiassa siksi että molemmat muistivat radan hyvin.
Nää treenit alkavat olla oikeasti nautittavia koska molemmat alkavat löytää sitä oikeaa rytmiä. Vielä kauhistuttaa kuinka kaukana ollaan kisakunnosta, mutta mieluummin näin kuin kiirehtiä liikaa. Nyt olen saanut napattua ne oikeasti hyvät ohjeet matkan varrelta enkä ole sählännyt liikaa omiani. Pakko tykätä vaikka vähän tavallaan harmittaakin kuinka paljon aikaa ollaan tuhlattu. Jos huomenna se vapaapäivä...
Kommentit